Lopultakin sain kaikki kuvat koneelleni ja pääsen laittamaan tännekin kuvia Havajin matkastamme. Reissustamme voin jo heti kertoa sen olleen aivan ihana matka, eikä edes meno-ja tulomatkan aiheuttamat kommerverkit voineet pilata sitä ihanaa muistoa mikä matkastamme minulle jäi.
Tosiaan Havajille kun matkustaa on hyvä varautua pitkään matkustusaikaan sekä pariin vaihtoon. Menomatkamme lähti liikkeelle tiistaina 13. maaliskuuta, jolloin 7.35 koneemme oli tarkoitus suunnata Helsinki-Vantaalta Pariisiin, jossa tunnin vaihtoajalla oli tarkoitus siirtyä n.11 tunnin lennolle Los Angelesiin. Siellä olisi sitten tarkoitus olla noin neljä tuntia ennen vielä viiden tunnin lentoaikaa Honoluluun. Eli matkamme piti kestää 26 tuntia ennen määränpäätä. Monet jotka ovat lentäneet Pariisin Charles De Gaullen kentän kautta arvaavatkin jo ettei se sitten ihan suunnitellusti mennyt.
Helsingissä koneemme bordaus alkoi aivan suunnitellusti, mutta siinä vaiheessa kun pääsimme kaikki koneeseen, kuulutti kapteenimme, että emme saa Pariisista lähtölupaa. Pariisissa oli tuolloin sumuista ja lähtöluvan saamisessa voisi mennä tuntikin. No se siitä meidän Losin koneestamme. Saavuttuamme lopultakin Pariisiin seikkailimme yli tunnin ajan kentällä, sillä kyseisen kentän informaatio on ihan olematonta eikä henkilöstö sen pahemmin välittänyt auttaa meitä löytämään oikeaa tiskiä, jossa voimme buukata itsellemme seuraavat lennot (Losin koneesta myöhästyminen merkitsi myös sitä, että missasimme myös jatkoyhteytemme Honoluluun). Lopulta kun löysimme tiskin ja pitkän jonottamisen jälkeen pääsimme virkailijan juttusille, ehdotti hän iltalentoa ensin Japaniin ja sieltä seuraavana iltana jatkoyhteyttä Honoluluun. Tässä vaiheessa meinasin totaalisesti menettää malttini ja vaadimme, että hän yrittää löytää meille aikaisemman ja nopeamman lähdön. Onneksi hän tajusi katsoa lopuksi seuraavat lähdöt Losiin ja noin parin tunnin odottelun jälkeen lähtisi seuraava kone Losiin ja parin tunnin vaihtoajalla jatkolento Honoluluun. Syy miksi hän ei sitä ensin ajatellut johtui, ettei he välttämättä kerkeisi 2,5 tunnissa siirtämään laukkujamme koneeseen. Mitä ihmettä! 2,5 tuntia eikä kerkeä siirtää laukkuja ja mitä väliä kerkeekö laukut kun minä haluan perille!
Lennot oli sitten buukattu ja luulin, että huolemme olivat jo ohi. Losiin lähtevän koneemme bordaus aloitettiin normaalisti, mutta voi jeesus kuinka hitaita nämä pariisilaiset voivat olla. Reilusti heillä siinä oli aikaa, mutta siitä huolimatta jälleen konemme lähti reilusti myöhässä ja pelko hiipi jälleen, että emme kerkeä seuraavalle vaihdollemme. Jenkkien päässä kun tulee tehdä ensin maahantuloselvitykset ja Losin kenttä ei kuitenkaan ihan pienimmästä päästä ole. Kysyimme stuertilta koneessa voiko hän koneen laskeduttua päästää meidät ulos ensimmäisenä, ettemme joutuisi monen matkustajan tavoin jonotella ulos koneesta ja seuraavaksi vielä maahantuloselvityksessä. Tämähän ei hänelle käynyt vaan muiden tapaan meidän tulee jonottaa, vaikka tiukka vaihto onkin ja me kun olimme ihan koneen perällä. Siis aivan ennen näkemätöntä. Joka kerta kun olemme lentäneet on henkilökunta päästänyt ensimmäisenä koneesta ulos ne ihmiset, joilla nopea vaihto. Siinä sitten jonottelimme koneesta viimeisinä ulos ja seuraavaksi ei edes kentällä saanut mennä jono ohi vaikka kiire olikin, joten Honolulun jatkoyhteytemme oli nyt sekin missattu.Tässä vaiheessa siis jo kolme missattua lentoa. Aikamoinen saavutus, sanon minä.
Juostessamme nyt edes takaisin Losin kenttää ja muutaman tiskin kautta käytyämme löysimme lopultakin Air Fancen tiskille (he siis toimineet lentoyhtiönämme menomatkalla), jossa he joutuivat valitettavasti ilmoittamaan, ettei kyseisenä päivänä lennä enään yhtään lentoa Honoluluun vaan pääsemme vasta seuraavana aamuna lähtevälle lennolle. Onneksi he korvasivat meille yön hotellissa lähellä kenttää ja lisäkorvaukseksi saimme myös illallisen ja aamiaisen ilmatteeksi. Pääsimme sitten lähelle kenttää sijaitsevaan Westinin hotelliin, joka oli erittäin siisti hotelli ja maittavat ruuat tämän päälle.
Eli lopulta hieman hotellissa välissä levättyämme koitti viimeinen lentomme Honoluluun. Ei sinne matkustaessa lopulta mennytkään kuin 43 tuntia!
Tässä kuitenkin siis lupaamiani kuvia itse paikasta, joka oli tuon edellä mainitsemani arvoista:
Waikiki Beach (näkymä meidän huonemme parvekkeelta)
Kalakaua Avenue
Kalakaua Avenue ja Top of Waikiki
Saaren karumpi puoli
Ensimmäisenä saapumispäivänä emme oikeastaan muuta tehneet kuin lööbimme muutaman tunnin auringossa ja illalla poikkesimme hotellimme ravintolassa. Seuraavana päivänä päätimme tutustua Honolulun eläintarhaan. Tästä on tullut meille melkeimpä tapa, sillä joka maahan kun menemme, haluaa meikäläinen mennä katsomaan elukoita :D Honolulun eläintarha oli kyllä käymisen arvoinen sen vehreyden ja toistaan ihanampien eläimien takia. Suosittelen!
Haha.. selkeästi safarille menossa
We are made for each other :D Kaveri nauttii auringosta yhtä paljon kuin minä.
Hide and seek
Ronsu!
Nöf Nöf
Giffejä
Sleepyhead
Mangusti!
" Jos mä oon ihan liikkumatta, niin sä et huomaa et mä oon tässä"
Yksisarvinen kaunotar
Vietettyämme muutaman tunnin kierrellen eläintarhaa oli aika tämän neidin päästä itsekin rentoutumaan aurinkoon. Siinä sitten seuraavien päivien suunnitelma: päivät auringossa ja illat kaupunkia kierrellessä ja toistaan ihanempia liikkeitä kolutessa.
Lauantaina 17.3 oli sitten luvassa Saint Patrick's Day ja luvassa olikin Jenkeille tyypillinen paraati. Samantyyppisissä tunnelmissa kuin jossain Nykissä ei kuitenkaan menty, mutta erittäin viihdyttävää se kumminkin oli. Ohessa muutama videoklippi, josta varmaan paremmin välittyy tunnelma kuin kuvista:
Huomenna tulossa vielä lisää kuvia reissusta, sillä nyt on lähdettävä pikkuneidin kanssa lenkille (tuossa se on jaloissa vonkunut jo jonkin aikaa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti